Helsingintien ja Mannilantien kiertoliittymään nousee Vedenhaltija -teos

Palkintoperusteissaan taidetyöryhmä katsoi, että HC Bergin teos täyttää erinomaisesti teokselle ennakkoon määritetyt valintakriteerit.

Helsingintien ja Mannilantien uuteen kiertoliittymään pystytetään loppuvuodesta 2023 Vedenhaltija -niminen teos, joka on kuvanveistäjä, kuvataiteilija HC Bergin käsialaa. Valintaprosessi toteutettiin rinnakkaisena luonnostehtävänä. Kaupunki tilasi kevään aikana kolmelta taiteilijalta teosluonnokset, joissa havainnollistettiin taideteosten olemusta visuaalisesti ja kirjallisesti teknisine ratkaisuineen.

Lopullisen valinnan teoksesta teki moniammatillinen taidetyöryhmä, johon kuuluivat valintatyöryhmän puheenjohtaja, museopalveluiden päällikkö Jaana Tamminen, kuvanveistäjä Marjukka Korhonen, kuvataiteilija, Suomen Taiteilijaseuran edustaja Katri Naukkarinen, kulttuurijohtaja Pirre Raijas, vt. kaupunginjohtaja ja hallintojohtaja Iiris Laukkanen, ts. kokoelma-amanuenssi Pinja Petäjä, kaupunkikuva-arkkitehti Maria Suutari-Jääskö, kaupunkitekniikan johtaja Mikko Autere, projektipäällikkö Miia Haikonen ja lukiolaiset Aurora Rybicki ja Elli Oikarinen.

Teoksen valintakriteereinä olivat omaperäisyys, turvallisuus ja havainnointi eri vuorokauden -ja vuodenaikoina, taiteellinen korkeatasoisuus, maisemallisuus, luonnonlyriikka, ja että teos tulkitsee taiteellisella vapaudella kaupungin historiaa. Myös teoksen tekninen toteutus ja paikan sekä sille ominaisten toimintojen huomiointi nähtiin tärkeänä osana valintapäätöstä. Lisäksi teoksen pitkäikäisyys ja huoltovapaus on voitava toteuttaa resurssiviisauden ja ekologisuuden näkökulmasta.

Palkintoperusteissaan taidetyöryhmä katsoi, että HC Bergin teos täyttää erinomaisesti teokselle ennakkoon määritetyt valintakriteerit. Ehdotus on kansallisesti merkittävä, tarinallinen, visuaalisesti kiinnostava, rohkea ja veistoperinnettä uudistava. Luonnoksen koettiin olevan yleisilmeeltään tunnistettava, vahva sekä leikittelevä ja positiivinen. Lisäksi ehdotus nähtiin eräänlaisena vastinparina Kolmisoinnulle ja jatkumona Järvenpään kulttuuriperintöön, jossa on paljon tunnettuja hahmoja.

Suoraan edestä katsottuna teos näyttää katsojalleen ensin nuottiviivaston, joka inspiroi katsojan mielikuvituksen näkemään maagisen valon ja äänen värähtelystä veistetyn muodon. Kaukaa katsottuna teos muodostaa selkeän ja tunnistettavan figuurin, joka ei häviä sitä ympäröivään arkkitehtuuriin tai kaupungin hälyyn, vaan nousee siitä maamerkin tavoin irti. Hahmon alaosan katsottiin kuvaavan kauniisti veden henkeä ja yläosa jatkavan kaareutumista hahmon koholla olevien käsien leikkiessä perhosilla.

Työryhmä piti luonnoksen erilaisuutta eri katselukulmista kiinnostavana ja kaupunkitilaan vaihtelevuutta tuovana. Luonnos on osaksi läpinäkyvä, mikä tuo teokseen muuntuvuutta. Inhimillinen ja omassa maailmassaan kulkeva ihmishahmo saa katsojan tulkitsemaan veistoksen tunnetilaa herättäen erilaisia ajatuksia ja tulkintoja.

Ihmisen kaltainen järviolento

Vedenhaltija -teos on saanut inspiraationsa muinaissuomalaisesta myyttisestä kuvastosta:

Sisämaan tuhansissa järvissä ja soissa asui muinoin metsiä, järviä ja kaikkea elämää suojelevia vedenhaltijoita. Tämä ihmisen kaltainen järviolento nähtiin tai kuultiin viimeksi jossain päin Järvenpään järvialueilla varhaisella keskiajalla ennen kuin ristiretkeläiset tuhosivat animistisisiin perinteisiin perustuneen kansanuskon. Tarina kertoo, kuinka eräs Vedenhaltija oli aamunkoitteessa vaeltanut Järvenpäähän puhtaiden metsälähteiden äärelle, sillä halusi nähdä oman peilikuvansa täydellisessä aamun valossa. Hän kuitenkin kompastui leikkivään mätiloheen, ja vaipui unimaailmaan. Vuosisatojen jälkeen Vedenhaltija heräsi täysin erilaiseen maailmaan, jossa se yhä edelleen etsii peilikuvaansa löytääkseen todellisen olemuksensa. Monet kertovat kuulleensa Vedenhaltijan melankolisen kaunista laulua aamuauringon noustessa, eikä olisi mikään ihme, jos hän yhtäkkiä pulpahtaisi pintaan keskellä vilkasta arkiliikennettä keskellä kaupunkia.

Taiteilija itse kuvaa veistosta suunnitelmissaan katsojaa osallistavaksi, joka luo vahvan interaktiivisen dialogin ympäristön kanssa.

– Se herättää kiinnostuksen ymmärtää paremmin itseämme ja subjektiivista todellisuuttamme. Vedenhaltijan ja luonnon välinen tasapaino on muistutus siitä, että luonnonoikeuden tasapaino ei ole itsestäänselvyys tai yksinoikeus meille ihmisille, vaan tarvitaan kauaskantoinen kokonaisvaltainen filosofia, jotta elämän monimuotoisuus jatkuisi planeetallamme.

Kaulanen ja Nio osallistuivat mukaan pilviaiheilla

Rinnakkaisen luonnostehtävän toteuttivat myös kuvataiteilija Kalle Nio Sadepilvi -teoksellaan ja kuvanveistäjä Kirsi Kaulanen teoksellaan Pilven reunalla.

Nion Sadepilvi -teos muistuttaa sateen ja veden merkityksestä elämän mahdollistajana. Sadepilvi ikään kuin kastelee alla olevat istutukset ja yhdessä kasvien kanssa muodostaa kokonaisen teoksen. Samalla se hienovaraisesti muistuttaa sen ympärillä ajavia autoilijoita ilmastomme olemassaolosta.

Teos muuttaa olemustaan ympäröivän valon ja säätilan mukaan: päivällä pilvi on kuin aineeton savu vangittuna teräshäkkiin ja illalla se muuttuu valaisimeksi, joka kiinnittää huomion itseensä valollaan, suunnitelmaluonnoksessa kuvaillaan.

Taidetyöryhmä näki Sadepilvi -teoksen tuovan esille näkökulmaa, jossa suhde sateeseen on muutoksessa. Sadepilven visuaaliset tavoitteet ovat illusorisia linkittyen julkisen taiteen uusiin muotoihin. Ehdotuksen on tarkoitus heijastaa ympäristöään ja sen muuttuvia valaistusolosuhteita, kuin alati muuttuva sadepilvi. Valoilla todettiin olevan suuri rooli taideteoksen muuttuvan olemuksen toteutumisessa. 

Kaulasen Pilven reunalla -teoksen inspiraation lähteinä on toiminut taidemaalari Eero Järnefeltin Saimi kedolla (1892) ja teoksen pilvet. Kaulanen suunnitteli Helsingintien ja Mannilantien kiertoliittymään kevyesti ylöspäin avautuvan tanssillisen muodon, jonka ornamentiikka on virtaavaa ja ilmavaa kuin kesäpäivän pilvet.

Taidetyöryhmän mielestä Kaulasen teos on runollinen, luova, symboliikaltaan jatkuvasti muotoutuva ja tulevalle avoin. Teoksesta löytyy useammalla kerralla uutta katsottavaa katselukulmista riippumatta. Se heijastaa käsityön tekemisen näkökulmaa teollisesti rakennetun ympäristön välillä, kantaa ajassa ja rauhoittaa välittäen ajatusta luontoykseydestä. Pilvet kytkeytyvät luonnollisella tavalla myös Tuusulanjärven ympäristön maisemiin ja kaupungissa vaikuttaneisiin kulttuurihenkilöihin.

---

Lisätietoja:

Jaana Tamminen
valintatyöryhmän puheenjohtaja, museopalveluiden päällikkö
jaana.tamminen@jarvenpaa.fi
p. 040 315 2587